Lumikengät jalkaan ja menoksi, maastokausi alkaa oikeilla välineillä jo helmikuun puolella. Päätimme kahden virtavesiä elvyttävän hankkeen voimin matkata Kankaanpäähän purokatselmuksille. Helmi -elinympäristöohjelman pienvesiteemassa ja LIFE Revives -hankkeessa etsitään potentiaalisia kunnostettavia puroja ja helmikuun puolivälissä kalentereista löytyi sopiva hetki jalkautua lumisiin metsiin.
Purot monen toimijan intohimona
Eteläisen Suomen virtavesistä valtaosa on uhanalaisia tai vaarantuneita. Purojen, norojen ja pikkujokien tilan heikentymisen taustalla on pääasiassa menneiden vuosien maankäyttö ojituksineen ja perkauksineen. Helmi -elinympäristön pienvesiteemassa pyritään palauttamaan kriittisimpien kohteiden luonnontilaisuutta ja elvyttämään lajistoa esimerkiksi purokunnostusten avulla.
LIFE Revives –hanke pyrkii elvyttämään jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen elinympäristön tilaa. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja Varsinais-Suomen ELY-keskus on yksi 12 hankekumppanista edistäen toimia Satakunnan alueella Karvianjoella. Kankaanpään seudulla on Karvianjoen ainoita suurempia raakkuesiintymiä, joita yritetään hankkeessa pelastaa sukupuuttouhan alta. Tärkeänä toimenpiteenä alueen raakkujen ja isäntäkaloina toimivien taimenten tilan parantamiseksi on virtavesien kunnostus, johon pohjoisen Kankaanpään purot näyttäisivät sopivan hyvin. Pääuoman kunnostusmahdollisuuksia selvitetään, koska olisi järkevää tehdä kunnostuksia siellä missä raakut tällä hetkellä elelevät, mutta jo alustavien maastokatselmuksien jälkeen pääuoma on melko saavuttamaton kunnostuksille veden virtaaman, syvyyden ja eroosiovaikutuksen takia. Tällä hetkellä hankkeen parhaimmat mahdollisuudet auttaa raakkuja ja taimenia onkin Karvianjoen sivu-uomilla.
Heikkoja jäitä Aunesluomalla
Ensimmäinen maastopäivä alkoi maanomistajatapaamisella, joka oli sovittu puhelimitse ennakkoon kiinteistön omistajien kanssa. Autot oli pakattu täyteen kaikkea mahdollista tärkeää maastokampetta ja vaihtovaatekertaa pulahdusten varalle. Tärkein väline oli kuitenkin lumikengät, joiden avulla puron vartta oli kohtuullisen mukava kävellä syvässäkin lumessa.
Katselmuksen kohteena oli Aunesluoman puro, joka saa alkunsa Kauhanevan kansallispuistosta ja virtaa lähes kokonaan luonnonsuojelualueella laskien lopulta Karvianjokeen. Kartasta tarkasteluna puro vaikuttaa mutkittelevan mukavasti ja selvitysten perusteella on lajistoltaankin melko monipuolinen puroympäristö. Perillä odottikin jyrkkäreunainen, syvälle uurtunut uoma, johon perehtyäkseen täytyi lasketella vaihtelevalla menestyksellä juuri ja juuri kestävälle jääkannelle. Pienet sulat aukot mahdollistivat virtaaman ja syvyyden mittaamisen, ja lämpötilakin testattiin kastuneen kengän tuntumalla jään petettyä aukon reunalta.
Alueella on havaittu taimenta, mutta viime vuosina niiden määrä on maanomistajienkin mukaan selvästi vähentynyt. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vuosina 2021-2022 tilaaman selvityksen perusteella Aunesluoman haasteena on eroosiovaikutus penkereillä, kuivuusvaihtelut sekä hiekka, joka kulkeutuu valuma-alueelta tukkien puron omaa sorapohjaa. Totesimme maastossa selvityksen pitävän paikkansa, mutta iloksemme havaitsimme kohteen olevan myös erittäin ennallistuskelpoinen. Puroon olisi mahdollista lisätä puuta, joka monipuolistaisi virtausta ja ohjaisi hiekkaa pois taimenen lisääntymisen kannalta oleellisten soraikkojen päältä. Alue voisi soveltua myös pienten raakunpoikasten kasvatukseen suljetussa kasvatuslaatikossa tai -levyssä, jolloin poikaset eivät pääse karkaamaan.
Karvianjoen alueella on vain vähän raakkujen luonnollista elinympäristöä, mutta Aunesluoman puro syvänteineen ja virtauspaikkoineen voisi olla kokeilemisen arvoinen paikka. Pikkuraakkuja yritetään kasvattaa niiden luonnollisessa ympäristössä, jotta ne tottuisivat kotijokeensa ennen lopullisia palautuksia kunnostetuille alueille hankkeen loppuvaiheessa. Vapautuksiin on siis vielä pitkä aika ja ne tehdäänkin suunnitellusti ja hyvin harkittuna.
Maastotarkastelun jälkeisen kahvikupposen äärellä keskustelimme maanomistajien kanssa sähkökoekalastuksista ja alustavasta kunnostussuunnitelmasta. Keskustelu tuotti myös paljon kiinnostavaa historiatietoa, joka on ennallistamistoimenpiteiden tavoitteenasettelun kannalta äärimmäisen tärkeää. Yhteistuumissa päätimme selvittää kiinteistöllä virtaavan puro-osuuden kalaston ja toivoa mahdollisten kunnostusten toteutuessa taimenen hyväksyvän paikan jälleen lisääntymisalueekseen.
Hengästyttävän kaunis Juurakkoluoma
Seuraavana päivänä pakkasimme kahdet maastovälineet yhteen autoon ja suuntasimme kohti Juurakkoluomaa. Alue on mielenkiintoinen, koska sen läpi kulkee Kantatie 44 tierumpuineen ja puro sijaitsee osin yksityisellä luonnonsuojelualueella. Lisäksi alueella on aiempia taimenhavaintoja. Mieleemme tuli heti aluksi tarkastaa tierumpu ja sen mahdollinen este kalojen vaellukselle. Rumpu ei vaikuta olevan liian korkealla tai liian kalteva, jolloin kala todennäköisesti pääsee nousemaan sitä pitkin ylemmäs puroon. Tilanne tulee todeta kuitenkin uudelleen kesällä.
Oikealla: Mielenkiintoinen suvantoalue Juurakkoluomassa, joka muuten oli lähes kokonaan pintaosiltaan jäässä.
Alustavaa kunnostussuunnittelua varten merkitsimme muistiin maastonmuotoja, jotka vaikuttavat kunnostustöiden mahdollisuuksiin. Haasteita tuovat elementit voivat olla esimerkiksi tiheä puusto, jyrkät uoman penkereet tai pitkä matka lähimmälle tielle. Kunnostustöitä helpottavia seikkoja sen sijaan ovat vaikkapa vanhat metsäkoneen ajourat, polut ja kuiva metsänpohja. Tarkastelun pääkohteena oli kuitenkin itse puro ja sen tarve sekä potentiaali elinympäristökunnostuksiin. Juurakkoluoma osoittautui kauniiksi, lähes luonnontilaiseksi puroksi, joka mutkitteli pienessä purosolassa. Myös Juurakkoluomassa vesi virtasi talviaikanakin, sillä uoma oli paikoin sula. Lisäksi purossa oli selkeä suvantoallas, jossa eläimet ilmeisesti ovat käyneet juomassa. Allas mahdollisti pohjan tarkastelun, mikä osoittautui hiekka- ja sorapainotteiseksi, mutta myös puumateriaalia oli havaittavissa.
Myös Juurakkoluomassa pääsimme jututtamaan maanomistajaa, jolta saimmekin hyvää alueen lähihistoriatietoa. Taimenten vähentyminen on mennyt käsi kädessä puroalueen hiekoittumisen kanssa. Myöskin alueen raakut olivat maanomistajalle tuttu asia. Kokemuksemme mukaan maanomistajat ovat melko myötämielisiä erilaisille maastokatselmuksille ja aitoa kiinnostusta purojen ja niiden lähielinympäristöjen kunnostuksille on.
Kirkkoluoma ulkoilureitin keskellä
Viimeinen purokohde oli Honkajoen keskustan liepeillä mutkitteleva Kirkkoluoma. Kartan perusteella osa uomasta oli hyvinkin suoristettua, mutta paikan päälle huomasimme, että puro mutkitteli hyvinkin voimakkaasti ja yllätti todella positiivisesti. Purouomaan oli kaatunut monipuolisesti puustoa ja maasto vaikutti yllättävän koskemattomalta, vaikka puron ympäri kulki pururata, joka ainakin talviaikaan vaikutti olevan liikuntakäytössä. Tämäkin puro oli paikoin sulana ja jääkannen alla vesi solisi mukavasti, mikä lupaa hyvää sekä raakkujen että taimenten ympärivuotiselle elolle, mutta myös vesisammaleille ja muulle virtavesilajistolle. Puron saavutettavuus teitä ja kuntoreittiä pitkin on erinomainen, joten kohteelle voi kuljettaa esimerkiksi kutusoraa taimenten lisääntymispaikkojen tukemiseksi.
Talviaikaiset maastotyöt mahdollistivat myös nisäkäshavaintojen tekemiset purojen varsilta. Eläinten jälkiä oli paikoin melkoisesti ja niitä tulkittiin purokartoituksen ohessa mielenkiinnolla. Erityisesti majavan työnäyte Juurakkoluoman purovarrella oli kiinnostava havainto, mutta osa jäljistä jäi mysteeriksi.
Kolmannen päivän pulikoinnit ja patorakenteet
Maastotyöt etenivät odotettua nopeammin, joten pääsimme kolmantena päivänä pakkaamaan autoja ja ennen kotimatkaa pysähdyimme huoltamassa viime syksynä istutettua poikaslaatikkoa. 119 kappaletta raakunpoikasia ovat totuttelemassa Karvianjokeen sen sivu-uomassa. Poikasten emot ovat eläneet Karvianjoessa jo vuosikymmeniä, mutta pikkuraakut on tuotettu laitosolosuhteissa Konneveden tutkimusasemalla LIFE Revives –hankkeen puitteissa. Kasvatuslaatikkoon laitettiin eri kokoista soraa, jolloin poikasilla on mahdollisuus harjoittaa lajityypillistä kaivautumista ja ravinnon hankintaa jalkansa avulla.
Laatikon ympärillä on verkko, joka päästää läpi vettä ja ravintoa hiekkaan kaivautuneille raakun poikasille, mutta joessa esiintyvä kiintoaines saattaa tukkia sekä verkot että soran välit. Laatikon verkkoa pitää käydä putsaamassa noin kerran kuussa. Vuoden ympäri harjoitetaan siis joessa pulikointia, jolloin varusteiden pitää olla sen mukaiset.
Pyörähdimme myös Jyllinkosken entisen vesivoimalan läheisyydessä ihmettelemässä veden virtausta talviaikaan. Vatajankoski Oy purkaa padon vuoden 2024 aikana NOUSU-hankkeen mahdollistamana, mikä mahdollistaa kalojen vaelluksen taas ylävirtaan päin. Me Varsinais-Suomen ELY-keskuksen luonnonsuojelussa seuraamme hanketta kiinnostuneina!
Tulevia töitä raotetaan
LIFE Revives –hanke ja Helmi-ohjelma pyrkivät ensi kesän aikana saamaan jo konkreettisia kunnostustöitä edistettyä. Ennen varsinaisia töitä maastossa on käytävä vielä lumien sulettua, jotta puroja ympäröivät elinympäristöt, lajisto ja maastonmuodot ovat selvemmin hahmotettavissa. Maanomistajien kanssa käydään tarkkaan läpi mitä, milloin ja miksi purossa tehdään ja sovitaan tarkemmin kunnostuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Maanomistajilla on aina mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia toimia heidän maillaan tehdään. Sähkökoekalastuksia voidaan aloittaa elokuun aikana ja mahdollisuuksien mukaan kunnostustöitä voidaan käynnistää jo ennen sitä. Suurimmat työt olisi kuitenkin hyvä tehdä vasta elo-lokakuussa. Mahdollisuuksien mukaan puroja kivetään perkuuaikaisilla kivillä ja tarjotaan sitä kautta erityisesti taimenille, mutta myös muille lajeille suojapaikkoja ja uutta elinympäristöä. Vanhaa sorapohjaa voidaan puhdistaa Hartijoki-menetelmällä, jolloin erityisesti taimenille luodaan kutupaikkoja ja lisättävä puuaines pitää soraikot puhtaana myös tulevaisuudessa.
Toivomme, että Kankaanpään purot ovat näiden kunnostusten jälkeen yhä parempia elinympäristöjä virtavesien lajistolle ja mahdollisuuksien mukaan myös raakkujen uusia kotipaikkoja.
Lotta Mäkinen, aluekoordinaattori
LIFE Revives
Varsinais-Suomen ELY-keskus
Roosa Kemppi, suunnittelija
Helmi pienvedet ja rantaluonto
Varsinais-Suomen ELY-keskus
varsinaisely.wordpress.com 