Maaliskuussa sain mahdollisuuden kiertää muutamissa Turun suomen- ja ruotsinkielisissä esikouluissa kertomassa vedenalaisesta luonnon monimuotoisuudesta yhteensä jopa noin 115 lapselle osana Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman eli Velmu-ohjelman viestintä- ja ympäristökasvatusteemaa. Velmu-ohjelman tavoitteisiin kuuluu tiedon eteenpäin vieminen paitsi aiheen parissa työskenteleville, myös muille kiinnostuneille iästä riippumatta. Lasten kanssa toimiminen olikin minulle ihan uusi juttu, ja toi mukavaa vaihtelua työpäivään!
Idea vierailla esikouluissa sai alkunsa Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa tuotetuista Velmun laji- ja kalakorteista, joita myös jaoin ryhmille vierailun yhteydessä. Käytimme kortteja myös aktiivisesti käyntien aikana! Korteissa on kuva lajista, sekä tietoa sen elinympäristöstä, ruokavaliosta ja muista ominaisuuksista, ja ne soveltuivat erinomaisesti vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden havainnollistamiseen. Lisätietoa korteista voit lukea YmpäristöNyt -sivuilta.
Vierailun aikana eskarilaiset saivat yhdessä luoda monimuotoisen vedenalaisen maiseman isolle paperille, johon olin valmiiksi piirtänyt sekä kovaa kalliopohjaa, että pehmeää savipohjaa. He pääsivät piirtämään erilaisia lajeja kortteja mallina käyttäen, ja pohtimaan missä laji voisi viihtyä parhaiten. Liimasimme piirustukset maisemaan ja tutustuimme lähemmin lajien ominaisuuksiin. Lopullisista luomuksista tuli todella monimuotoisia ja värikkäitä, ja moni ryhmä suunnitteli jatkavansa vielä myöhemmin lajien piirtämistä ja niihin tutustumista!
Piirustustehtävien välissä reflektoimme yhdessä muun muassa sitä mitä meribiologi tekee, mitä merenpohjasta voi löytyä ja miten merenpohjan monimuotoisuutta voisi kartoittaa. Biologinen monimuotoisuus oli vaikea sana mutta lapset ymmärsivät kyllä nopeasti mistä oli kyse. Puhuimme myös kasveista ja levistä, kaivautujista, sinisimpukasta sekä uhanalaisesta meriuposkuoriaisesta. Mietimme yhdessä mitä tarkoittaa, että meriuposkuoriainen on uhanalainen ja käytinkin sitten heti tilaisuuden hyväkseni saada uutta näkökulmaa suojelutyöhön kysymällä eskarilaisilta ideoita siitä, miten voisimme estää sen, että se häviää kokonaan. Lapset olivat muun muassa sitä mieltä, että voimme antaa meriuposkuoriaisen olla rauhassa ja olla roskaamatta Itämerta, jotta sillä on hyvä olla hyvin voivassa meressä.
Monella eskarilaisella oli omakohtaista kokemusta Itämerestä ja sen lajeista, mikä vaikutti lisäävän heidän intoaan oppia lisää. Varsinkin rakkohaurua moni eskarilainen muisteli nähneensä rannan tuntumassa. Pohdimme rakkohaurun seassa viihtyviä lajeja, ja ravintoketjua, joka voi saada alkunsa rakkohaurusta ja yltää aina ihmiseen saakka. Ravintoketju pisti reflektoimaan jokaisen lajin tärkeyttä. Siihen ajatukseen ja valmistuneen monimuotoisen vedenalaisen maiseman ihasteluun olikin sitten hyvä päättää vierailut ja pyöräillä takaisin toimistolle.
On palkitsevaa osallistua osaltaan ympäristökasvatukseen, jota jo toteutetaan aktiivisesti monissa organisaatioissa. Tiedon eteenpäin vieminen lapsille on tärkeä osa ympäristötyötä ja edellytys luonnonsuojelun onnistumiselle pitkällä tähtäimellä, sillä kun kiinnostumme ja opimme tuntemaan ja arvostamaan luontoa, motivaatiomme suojella ja pitää siitä huolta myös kasvaa, sekä nyt että tulevina vuosina.
Hyvää snorklauskelien odotusta!
Marianne Karlemo
suunnittelija, Varsinais-Suomen ELY-keskus
varsinaisely.wordpress.com 