Viimeiset 15 vuotta tienpidon ympäristövastaavina vuorotelleet Niina Anttila sekä Tiina Myllymäki katsovat tienpidon ympäristötulevaisuuteen luottavaisin mielin. Ympäristötietoisuuden ja maisema-asioiden merkitys kasvoi 1970–80-luvun taitteessa, mutta vasta 1990-luvulle tultaessa alettiin kiinnittämään yhä enemmän huomioita teiden ja tienpidon ympäristövaikutuksiin.
”Aloittaessani työt Turun tiepiirin ympäristövastaavana vuonna 2006 aika lailla ensimmäisiä asioita, mitä selvisi, että ei ole rahaa tehdä ympäristöhankkeita muuten kuin muiden tienkorjaus- tai rakentamishankkeiden yhteydessä”, toteaa Niina Anttila. ”Tätä on tullut nyt kohta 17 vuotta toisteltua, toki nyt puhutaan isoista rahaa vaativista hankkeista, kuten melu- ja pohjavesisuojauksista sekä virtausaukkojen rakentamisesta pengerteihin.”
Tiina Myllymäki on jäänyt tienpidon ympäristötehtävistä jo eläkkeelle. Hän hoiti tehtävää ensimmäistä kertaa jo 1980-luvulla Tielaitoksessa, kun tehtävän nimike oli vielä ympäristönhoitaja. ”Ympäristötietoisuus kasvoi 1970–80-luvun taitteessa. Ensimmäisenä tienpidossa korostuivat maisema-asiat. Edeltäjieni virkanimikkeenä olikin maisemanhoidon valvoja.”
1990-luvulle tultaessa kiinnitettiin yhä enemmän huomioita teiden ja tienpidon ympäristövaikutuksiin. Tehtiin tiepiireittäin kattavia selvityksiä tiestön suhteesta maisemaan, kulttuuriympäristöön, luontoon, taajamiin ja pohjavesiin. Lisäksi tarkasteltiin tieliikenteen aiheuttamaa melua.
Tiina muistelee vuoden 1996 kiireisiä tunnelmia sekä ristiriitaisesti että lämpimästi. ”Se oli Ympäristövuosi 1996 koko Tielaitoksessa. Logona oli hellyttävät leppäkertut. Tarkoituksena oli kertoa sekä omalle henkilöstölle, yhteistyökumppaneille että suurelle yleisölle tienpidossa tehdystä ympäristötyöstä ja siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Vastustusta oli toki alkuun, mutta tämän vyöryn seurauksena ympäristöasiat solahtivat pikkuhiljaa yhdeksi luontevasti huomioon otettavaksi osaksi tienpitoa ja teiden suunnittelua.”
Ympäristöasiat kehittyneet paljon 40 vuodessa
Tiina Myllymäki on koko työuransa ajan kehittänyt ja vaikuttanut tienpidon ympäristö- ja viherasioita edistävään suuntaan. Liki neljäkymmentä vuotta on ollut hieno näköalapaikka ympäristöasioiden kehittymiseen. Entä jos vertaa 1980-lukua ja 2020-lukua tienpidon ympäristönäkökulmasta? ”Kyllä 40 vuoteen mahtuu paljon ympäristö- ja luonnonsuojelulainsäädäntöä, käytänteiden muuttamista, hallinnon sisäistä tutkimusta ja kehittämistä sekä uuden tiedon kertymistä. 1980-luvulla puhuttiin pääasiassa viherhoidosta ja maisemasta. Lisäksi liikennemelu alkoi nousta esille.”
1990-luvulla keskustelu tiesuolauksesta ja meluasioista vilkastui. Silloin tehtiin ensimmäiset perusselvitykset myös tiepiirin melukohteista ja pohjavesialueista ja keskusteltiin suolankäytön rajoittamisesta. Niina muistelee, että ympäristöohjelma ”Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää” julkaistiin samana vuonna, kun hän aloitti työssä eli 2006.
”Se oli tosi hyvä käsikirja ja konkreettinen to do -lista siitä, että mitä pitäisi saada aikaiseksi.” Ilmastoasiat olivat esillä jo silloin, mutta keinoja ei ollut juurikaan kehitetty siten kuin nykyään. Tiedettiin, että kulkumuotojakaumaan pitäisi vaikuttaa, mutta kävely- ja pyöräilyasioita ei vielä nähty tärkeinä samalla tavalla kuin nyt.
Vesi virtaa taas Lillholmenin pengertien ali Paraisilla
Jos 1980-luvulla ei ollut juuri mitään ympäristörakenteita tieinfrastruktuurissa, niin nyt niitä on paljon: meluesteitä, pohjavesisuojauksia, virtausaukkoja rakennettuna, vihersiltoja, pieneläinsiltoja ja hyppytolppia. Viimeisen 35 vuoden aikana on toteutettu erilaisia viherrakenteita pääosin tiehankkeiden yhteydessä.
Viimeksi toteutettiin ympäristöhankejonossa olleet virtausaukot: Paraisten Lillholmenin pengertien uusi virtausaukko sekä Naantalin Särkänsalmen sillan ja pengertien virtausaukon laajentaminen toteutettiin sillankorjaushankkeiden yhteydessä. Tulevien tiehankkeiden yhteydessä listalta nousee taas toteutukseen uusia kohteita.
Esimerkiksi toteutusta odottaa melusuojausten rakentaminen valtatielle 2, joka on toimialueemme toiseksi tärkein melusuojauskohde. Melusuojaukset rakennetaan vt 2 Porin keskustan kohdan hankkeen yhteydessä, mutta toteutusaikataulusta ei ole vielä tietoa.
Jokapäiväinen työ ympäristö- ja vihertyö tienpidon alalla
Millaista on se jokapäiväinen muu ympäristö- ja vihertyö tienpidon alalla?
”Jos otetaan esimerkiksi pohjavesiasiat, niin tiesuolaahan on pakko käyttää liikenneturvallisuuden vuoksi”, Niina Anttila vastaa. ”Seuraamme jatkuvasti pohjavesialueiden veden suolaisuuden tilaa kloridiseurantaohjelman avulla. Pohjavesialueiden suolaisuutta pyritään vähentämään myös vaihtoehtoisilla liukkaudentorjuntamenetelmillä, kuten formiaatilla.” Formiaatin käyttöön on siirrytty jo viiden pohjavesialueen osalta. Formiaatti on kuitenkin huomattavasti suolaa kalliimpi aine torjua liukkautta, joten sen käyttöä harkitaan tarkoin.
Melulle altistuvien ihmisten määrääkin seurataan. EU-direktiivi velvoittaa jäsenmaita tähän säännöllisesti. Tätä hoitaa Väylävirasto keskitetysti ja viime syksynä valmistui viimeisin melulaskentatulos. Käytännössä melusuojauksia pystytään toteuttamaan vain isompien tiehankkeiden yhteydessä.
Teiden varsilla on yllättävän paljon luontokohteita ja arvokasta luontoa on jopa ilmaantunut tienluiskiin tienpidollisen hoidon vuoksi. Näitä luontokohteita on viime vuodet kartoitettu ja selvitetty, miten niitä pitäisi tienpidossa huomioida. Työ on vielä kesken, mutta kaikki kohteet pyritään käymään tämän vuoden aikana läpi.
Vieraslajeista kurtturuususta ja lupiinista tullaan tekemään alueellinen suunnitelma, miten ne tulisi hallita ja torjua. Siinä on työsarkaa enemmänkin. Suunnitelmassa ei kuitenkaan tartuta vielä kuokkaan, mutta Väyläviraston rahoittamassa kokeiluhankkeessa Salossa on jo otettu raivaussahat ja niittomurskaimet esille. Hankkeessa kokeillaan erilaisia kurtturuusun torjuntamenetelmiä. Tuloksia näistä saadaan ensi kesänä.
Entä olisi Tiina Myllymäki arvannut vielä silloin 1980-luvulla, että kurtturuususta tulee luonnon monimuotoisuuden kannalta suuri ongelma?
”En todellakaan, mutta olisi tietenkin pitänyt arvata, että jotain epäilyttävää on tyypissä, joka viihtyy niin hyvin tieympäristössä.”
Niina Anttila
liikenteen ympäristöasiantuntija, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Tiina Myllymäki
maa- ja metsätaloustieteiden maisteri
varsinaisely.wordpress.com 